Uusi-Seelanti on yksi niistä kaukokohteista, joihin matka suunnitellaan reippaasti etukäteen ja sekin vasta sen jälkeen, kun näistä saarista on unelmoitu jo vuosiin.

Tämä ei ole sellainen paikka, johon lähdettäisiin pelkän rantaloman perässä, vaan oikea luonnon ystävän paratiisi: täällä luonto on säilynyt melkein koskemattomana hyvin laajoilla alueilla, ja vaellusretket ovat oiva tapa tutustua maan luontoon. Uusi-Seelannin pinta-alasta noin 30 prosenttia kuuluu erilaisille kansallispuistoille, jotka ovat auki jokaiselle ihmiselle uskonnosta ja rodusta riippumatta. Valinnan varaa löytyy: vaellusretket voi suunnitella itse tai, jos olo on vielä vähän epävarma, voidaan liittyä turistiryhmissä tapahtuviin seikkailuihin. Pitkillä vaellusreiteillä on olemassa erilaisia yöpymismahdollisuuksia, ja yöpymisen taso riippuu vain matkailijan vaatimuksista ja haluista – yöpyminen huippuluokan hotellissa onnistuu isommalla rahalla, kun taas maisemista pitävän matkustajan teltalle paikkoja löytyy ilmaisiakin.

Tongariro: Mikä Upea Paikka!

Tongariro-nimisessä kansallispuistossa moni tulee näkemään jo ennestään tuttuja maisemia: kyse on siitä, että juuri tämän kansallispuiston alueella kuvattiin aikoja sitten Sormusten herra -trilogiaa. Vuonna 1993 tämä kansallispuisto nimettiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi, ja tänä päivänäkin siellä on tekemistä joka vaeltajan makuun. Kansallispuisto Tongariron pinta-ala on reilut 75 tuhatta hehtaaria, ja alueen merkittävimpiä luontokohteita ovat kolme siellä sijaitsevaa aktiivista tulivuorta nimiltään Tongariro, Ngauruhoe ja Ruapehu. Nämä tulivuoret ovat saaneet aikaan isoja vaikutuksia ympäristön ulkonäköön muovaamalla kansallispuiston alueelle puhtaita jokia, puroja ja järviä, joiden väri saattaa tuntua aivan ihmeellisen vihreältä tai turkoosilta.

Tongariro: Mikä Upea Paikka!

Kansallispuisto Tongariro on perustettu jo vuonna 1887, ja aluetta kehitettiin sen jälkeen koko ajan. Tongariro sijaitsee Uusi-Seelannin pohjoissaarella, ja sinne päästään helposti autolla tai julkisilla, minkä jälkeen jatketaan matkaa kävellen lukuisia vaellusreittejä pitkin. Kuuluisin ja suosituin vaellusreitti näissä hienoissa maisemissa on nimeltään Tongariro Alpine Crossing, joka kulkee koko kansallispuiston kautta ja on pituudeltaan vähän vajaat kaksikymmentä kilometriä. Kokeneemmat vaeltajat suoriutuvat tästä reitistä noin kuudessa tunnissa; vähemmän kokeneet voivat suunnitella reitin kestämään koko päivän: paikalliset maisemat ovat useamman tauon arvoisia, ja reitin vaikeusaste on kuitenkin keskivaativa, joten ainakin pieniin haasteisiin kannattaa varautua. Aurinkoisena kesäpäivänä kaikki onnistuu helpommin, mutta talvella – eli silloin, kun meillä on kesä – vaellussauvat ja piikkikengät voivat olla tarpeen. Reitti on yksisuuntainen, ja jos kansallispuistoon saakka ollaan saavuttu autolla, täytyy miettiä paluu parkkipaikalle etukäteen, tosin kansallispuiston kotisivuilta löytyy tietoa tällaisesta palvelusta. Korkein reitin piste sijaitsee 1886 metrin korkeudella meren pinnasta ja se on nimeltään Punainen Kraatteri. Luonnosta enemmän kiinnostuneille telttailu on hyvin suositeltavaa: teltta saattaa tuntua painavalta kantokuormalta, mutta siinä vaiheessa, kun ymmärretään, että nyt ei halua kiirehtiä mihinkään ja halutaan vain nauttia paikallisesta luonnosta, se on erinomainen yöpymisvaihtoehto. Tongariron luonto on maorien eli vanhan polynesialaisen kansan pyhimys. Se näkyy tänäkin päivänä sillä tavalla, että esimerkiksi metsästys, marjastus ja kalastus ovat kansallispuiston alueella kiellettyä toimintaa. Tongariro onkin upea paikka nähdäkseen täysin erilaista luontoa niin maisemissa kuin eläimissäkin: esimerkiksi puut ovat täällä paljon erikoisempia kuin meille jo niin tutut erilaiset mänty- ja kuusilajit, ja Tongarirossa asustelevia lintuja voidaan nähdä vain täällä eikä missään muualla maailmassa. Muutenkin Uusi-Seelannin luonto on hyvin pitkälle omaperäistä ja mielenkiintoista – yhtä kuin maan kulttuurikin. Tongariro ei tosiaan ole mikään yhden päivän käynnin kansallispuisto: lukuisat järvet, kauniit vuoret ja pitkät sekä lyhyemmätkin reitit tarjoavat matkustajille tekemistä vaikka koko viikoksi