Norjan Finnmarkissa sijaitseva Nordkapp on kuuluisa koko Euroopassa ja siitä on jotain kuultu muissakin maissa.

Kyse on Euraasian mantereen pohjoisimmasta kohdasta, johon johtaa maailman pohjoisin merenalainen tunneli – ja sen pituuskin on merkittävät seitsemän kilometriä. Rehellisesti sanottuna, mantereemme pohjoisin piste ei löydy sieltä kohdasta, mihin on rakennettu iso vierailijakeskus parkkipaikkoineen ja kahviloineen, vaan se löytyy sellaisesta paikasta, johon ei edes löydy autolla ajettavaa tietä, mutta Nordkappin maisemat ovat kuitenkin koko ajan muistuttamassa: ollaan pohjoisessa.

Kaunis Tie Hienoon Paikkaan

Norjan Alta-nimisestä kaupungista on noin neljän tunnin ajomatka Nordkapille, kun ajon aikana ei tehdä liian paljon valokuvaustaukoja. Niitä tulee kuitenkin tehtyä: maisemat vaihtuvat koko ajan, ja ympärillä nähdään sekä maassa ryömiviä karjalaisia koivuja että uskomattoman vihreää Jäämerta. Se näyttää hyvin lämpimältä ja houkuttelevalta, mutta totuus on karu: veden lämpötila saa omat jalat nopeasti pois koko rannalta ja mahdollisimman äkkiä lämpöön. Itse olin kulkemassa siellä moottoripyörällä, ja pakko on sanoa, että tie on rakennettu erittäin hyvin, sillä aloittelevakin auton tai moottoripyörän kuljettaja pärjää siellä mainiosti Norjan muihin teihin verrattuna esimerkiksi maan eteläpuolella. Lähemmäs Nordkappia tie muuttuu rantatieksi, jonka oikealla puolella on koko ajan Jäämerta ja vasemmalla puolella kauniita, erikoisen muotoisia ja ikään kuin litteistä paloista liimattuja kallioita. Poroja tulee silloin tällöin vastaan, joten pimeässä ajamista kannattaa välttää siitäkin syystä. Toinen syy on kauniiden maisemien menettäminen, sillä vaikka samaa tietä tullaankin palaamaan takaisin, maisema saattaa olla täysin erilainen ja se riippuu vain sääolosuhteista.

Kaunis Tie Hienoon Paikkaan

Pohjoisin Vai Ei?

Nordkapp tunnetaan Euraasian pohjoisimpana kohtana, mutta näin se ei kuitenkaan ole. Pohjoisin kohta on lännempänä ja sinne voi lähteä vaeltamaan omin jaloin ja nauttia loputtomaksi aukeavasta merimaisemasta. Vettäkään ei tarvitse mukana kantaa, sillä makean veden lähteitä löytyy matkan varrelta tarpeeksi. Itse Nordkappina tunnettu kohta on täynnä erilaisia turistipaikkoja, pieniä matkamuistoja myyviä kauppoja ja kahviloita, ja sinne päästään ilmaiseksi joko kävellen tai polkupyörällä – muuten lippu tulee maksamaan reilut kolmekymmentä euroa. Maisema on toki upea sieltäkin, ja rohkeimmat moottoripyöräilijät pystyttävät sinne telttansakin yöksi herätäkseen aamulla keskellä tyhjää kivipeltoa rakas moottorilla varustettu kaveri lähellä. Itse en sinne kuitenkaan jäänyt, sillä olin erittäin väsynyt ja totaalisesti rikki pitkän koko Norjan halki menevän reitin jälkeen, ja lisäksi siellä pyörii liikaa porukkaa – näin se ainakin luonnon oikean ystävän mielestä tuntui olevan. Suuntasinkin takaisin etelään ja sieltä löytyi mitä hienoimpia maisemia: aurinko oli jo hyvin alhaalla, mutta arktinen päivä toi tarpeeksi valoa yölläkin, ja tällaisessa keltaisen lämpimässä valaistuksessa koko Nordkapp muuttuu uskomattoman kauniiksi paikaksi.

Pohjoisin Vai Ei?

Nordkapilla ei kasva paljon puita eikä pensaita, joten todennäköisesti joudutaan tyytymään aurinkoiseen ja hyvin avoimeen telttapaikkaan. Nordkapilla järjestetään erilaisia ryhmävaelluksia, mutta loppujen lopuksi alue on sen verran turvallista, että jokainen maalaisjärkeä käyttävä teinikin pystyy viettämään siellä aikaa yksinkin ilman kummempia terveysriskejä. Se, mihin oikeasti kannattaa kiinnittää huomiota, on luonnon arvostaminen: roskat otetaan takaisin mukaan ja jaksetaan viedä ne roskikselle saakka. Tulentekopaikan löytäminen on aikamoinen tuuri, varsinkin jos läheltä löytyy polttopuita, mutta kannattaa varautua siihen, ettei tällaisia yöpymispaikkoja tule matkan varrella esiintymään.Minun mielipiteeksi on muodostunut sellainen näkökulma, että itse Nordkapp vierailijakeskuksineen ja kahviloineen on tylsä paikka, kun taas sitä ympäröivä alue on erinomainen vaelluspaikka Pohjoismaissa. Siellä päästään nauttimaan oikeasta arktisesta luonnosta ja sen karuista, mutta yllättävän kauniista maisemista ja tuntemaan itsensä hyvin pieneksi ympärillä vallitsevan suuruuden keskellä.