Jos maailmassa olisi pitänyt olla olemassa vain yksi ainoa vaellusreitti, joka olisi luotu testaamaan vaeltajan rohkeutta ja kestävyyttä, se olisi ollut Appalakkien reitti.

Se kuuluu muutenkin kymmeneen maailman eniten voimia syövään reittiin: sen pituus on kokonaiset 3450 kilometriä ja saman reitin aikana kuljetaan jopa neljäntoista osavaltion polkuja. Pääosin matkan varrella olevat paikat ovat kansallispuistoja tai rauhoitettuja alueita, ja itse reitti on yksi tärkeimmistä Yhdysvaltojen luonnollisista nähtävyyksistä.

Vaatimaton Alku

Ensimmäinen maininta vaellusreitin perustamisesta Appalakeilla on vuodelta 1920, jolloin paikallinen metsänhoitaja nimeltään B. McCay ehdotti turismin kehittämistä rauhoitetuilla alueilla, ja jo kolmen vuoden kuluttua ehdotuksesta avattiin ensimmäinen reitin osa. Johtuen siitä, että Appalakkien reitti on erittäin pitkä, vastuu sen kunnossapidosta ja siisteydestä jaettiin yhteiskunnallisten organisaatioiden ja yhdistysten välillä ja jokainen alue sai erilliset tuntomerkkinsä. Reitti valmistui kokonaan vuonna 1937, ja tänä päivänä siellä on erilaisia porrasaskelmia, kaiteita ja muita turvallisuusvirityksiä, joista osa myös helpottaa nousua rinteisiin. Lisäksi vaellusreitin varrelta löytyy vajaat kolmesataa majaa, jotka sopivat sekä sadesuojaksi että yöpymispaikaksi.

Vaatimaton Alku

Appalakkien vaellusreitillä on melkein aina vilkasta liikennettä, jonka seassa pyörii vaeltajia maailman eri puolilta. Vuosittain näitä polkuja tallaa kolmesta neljään miljoonaa matkailijaa, joista suurin osa ei aseta itselleen tiukkoja vaellusvaatimuksia koko reitin pituudelle vaan nauttii paikallisista maisemista muutaman päivän. Tämä ei ole mikään ihmekään: reitin kokonaispituus vaatii vajaan vuoden verran aikaa ja kävellä pitäisi joka päivä! Useimmiten muutaman päivän vaellusretkiin lähtee iäkkäämpi sukupolvi, kun taas nuoremmat matkailijat kokeilevat täällä omia rajojaan pyrkimällä suorittaa koko reitti.

Hyvä Tietää

Niille, ketkä aikovat suorittaa koko reitin, ensimmäisenä ehtona on aika ja sen riittävyys: täällä suunnittelu ei ole välttämättä se paras apulainen matkalla. Välillä tulee odottamattomia sään muutoksia tai muita vähemmän mukavia häiritseviä tekijöitä, joten aikaa täytyy varata reilusti. Ne rohkeat ja kestävät, jotka ovat tehneet Appalakkien reitin kokonaan, ovat sitä mieltä, että se vaatii vähintään yhtä paljon voimia ja rohkeutta kuin Mount Everestin, maailman korkeimman vuoren huipulle kiipeäminen. Mobiiliverkon toimivuuden voi unohtaa melkein saman tien, sillä Appalakkien reitin alue on melkein asumatonta, ja kannattaa varautua siihen, että avun pyytäminen paikalle jonkun sattuessa voi käydä vaikeaksi. Lisäksi Appalakkien reitillä on olemassa pitempiä osia, joissa ei näy mitään sivilisaatiota, joten ruokavarat kannattaa täyttää säännöllisesti ja osata pärjätä luonnossa metsän ja vuoristojen kanssa kahdestaan. Vesivarojen kannalta kaikki on helpompaa: matkan varrelta löytyy tarpeeksi kristallin kirkkaita puroja, jokia ja järviä, joissa omat vesivarat voi käydä täyttämässä.

Hyvä Tietää

Sään vaihtelusta mainittakoon sen verran, että Appalakkien reitillä on tarpeen sekä aurinkosuoja että lämpimät vaatteet. Reitin voi aloittaa pohjoisesta Mainen osavaltiosta alkukesällä ja kulkea etelään Georgian osavallassa sijaitsevaan päätepisteeseen Springer Mountainille tai toisinpäin – kaikki riippuu  matkailijan käytettävissä olevasta ajasta ja valmiudesta kävellä välillä kylmemmissäkin ilmoissa. Teltan valintaan kannattaa panostaa: välillä on aurinkoisia päiviä, mutta välillä joudutaan myös mennä sateelta ja tuulelta piiloon, joten teltan pystytys pitää olla mahdollisimman nopea ja helppo ja itse teltan on kestettävä haastavampiakin olosuhteita. Appalakkien vaellusreitin vaikutus ihmisiin on suorastaan ihmeellistä. Sieltä palaneet matkailijat, jotka jaksoivat suorittaa koko reitin, ovat olleet täysin muuttuneita: paremman fyysisen kunnon lisäksi heidän käsitys omasta elämästä ja ympäristöstä on kehittynyt astetta filosofisemmaksi ja fiksummaksi. Näin vaikuttaa luonto ja luonnossa oleskelu pidemmän aikaa: silloin voidaan ymmärtää oma merkitys maailmankaikkeudessa ja ajatella elämää niin, että ne oikeasti tärkeät asiat löytyvät vain omasta päästämme eikä erillisestä toimistohuoneesta tai rahalla saatavista huveista.