Etelä-Amerikan länsirannikon vallannutta Chileä voisi sanoa tämän mantereen omaksi Norjaksi.

Kun katsotaan karttaa, asia tulee selväksi: Chilellä on etelässä yhtä katkonainen rantaviiva kuin Norjallakin, ja lukuisat fjordit suorastaan pakottavat meitä vetämään vertailuviivoja näiden kahden maan välillä. Chile on kuitenkin vähemmän kehittynyt maa, vaikka sitä pidetäänkin Etelä-Amerikan mantereen turvallisimpana ja vähiten korruptoituna paikkana, ja chileläiset reitit ovat täysin toisenlaisia norjalaisiin teihin verrattuna.

Pitkän Ja Kapean Maan Monipuolinen Luonto

Chile on siinä mielessä kiva maa käydä vaeltamassa, että saman valtion alueelta löytyy hyvin erilaista luontoa. Maan pohjoisosassa sijaitsee maailman kuivin aavikko nimeltään Atacama, josta seikkailun voi joko aloittaa tai päättää. Sinne ei tosiaan kannata mennä yksin täysin valmistautumatta: kävellen joutuu kantamaan erittäin suuria määriä vettä ja autolla voi jäädä jumiin keskelle tietä hiekkamyrskyn takia. Jatkoteksti on siis tarkoitettu niille rohkeammille, jotka uskovat pärjäävänsä tilanteessa kuin tilanteessa ja joille vaelluksen ilo on isommankin riskin arvoista.

Pitkän Ja Kapean Maan Monipuolinen Luonto

Atacama: Aavikko Pitää Sisällään Paljon Katsottavaa

Ensimmäiseksi paikaksi mainittakoon Kuun Laakso, jossa aavikon henki vallitsee parhaillaan. Täällä on tuulista, esiintyy kuivia ja jyrkkiä kallioita sekä tietysti hiekkaa. Joissakin paikoissa joudutaan maksamaan pienempää tai isompaa rahaa, sillä alue on melkein kokonaan tarkkaan valvottua, mutta siihen ei kannata luottaa liikaa: maalaisjärki ja tavallinen turvallisuussääntöjen noudattaminen ovat parhaita vaeltajan kavereita aavikossa. Atacaman maisemiin pääsee paikallisella bussilla, turistiryhmän kanssa tai vuokratulla autolla, jos oma ajoneuvo on jäänyt odottamaan lomalta paluuta Euraasian mantereelle. Meidän tapauksessa kaikki on paljon helpompaa: omat moottoripyörämme kulkevat mukana ja niillä pääsee paremmin sellaisiinkin paikkoihin, joihin kävellen on liian pitkä matka ja vuokratulla autolla sinne ei uskaltaisi mennä. Yksi Kuun Laakson kauniista paikoista on tuulen muovaama luonnollinen patsas nimeltään Kolme Siskoa.

Atacama: Aavikko Pitää Sisällään Paljon Katsottavaa

Vaikka Atacama on oikea aavikko, täältä löytyy muutama laguuni. Laguunit ovat myös paikallisväen suosikkipaikkoja, ja Chilen muilta alueilta tänne tullaan katsomaan näiden pikkujärvien peilipintoja, vaihtuvia värejä ja alueen symbolia eli chilenflamingoja, joita täällä asustelee. Samasta aavikosta löytyy sellainenkin paikka, jota sanotaan kivisormeksi, ja sen vierestä löytyy myös niin kutsuttu kivimetsä, vihreä laguuni ja näitä jo tuttuja flamingoja. Tie näihin paikkoihin kulkee pienestä kaupungista San Pedro de Atacama ja suunta on Argentiinaan päin. Jos tuntuu siltä, että ajoneuvon käyttö ei kuulu oikean vaeltajan ja luonnon ystävän tapoihin, kannattaa muuttaa mielipidettä: näitä teitä ei pysty kulkemaan tavallisella etuvetoisella autolla, ja nelivetoautokin tulee kulkemaan tällaisia polkuja maksimissaan neljänkymmenen kilometrin nopeudella tunnissa. Palkintona on uskomattomia aavikkomaisemia, joista yksi voidaan nähdä vain yöllä: tähdet. Aavikossa tähdet ikään kuin tuijottavat sinua suoraan silmiin ja ovat niin lähellä ja niitä on niin paljon, että tällainen tähtitaivas ei unohdu enää koskaan. Atacamaan lähtiessä kannattaa miettiä monta asiaa, mutta kaikkiin odottamattomuuksiin ei kuitenkaan voi valmistautua tai varautua. Loppujen lopuksi, kyse on seikkailusta, ja seikkailuhan ei ole koskaan tarkkaan suunniteltu ja etukäteen varattu, joten rohkeus ja hyvä vesimäärä ovat jo melko hyvä vaeltajan varustus. Tässä kirjoituksessa tuli puhuttua muista kuin Norjan kaltaisista maisemista Chilessä, sillä Atacamaa ei voinut sivuuttaa millään näissä matkakertomuksissa, mutta kahdessa seuraavassa kirjoituksessa siirrymme Chilen keski- ja eteläalueisiin, joiden tarjoamia maisemia voisi kuvitella Norjan kaltaisiksi… mutta näin asia ei ihan ole. Tavataan pian.