Vuorikiipeilyn vaikeinta vuorta valittaessa pitää huomioida monta eri seikkaa. Itse vuorikiipeily voi olla haastavaa ja vaikeaa monessa paikassa, mutta todellisen haasteen siihen tuo itse vuorenhuipun valloittaminen. Monet vuoret on mahdollista kiivetä hyvinkin korkealle, mutta monista retkikunnistakin vain muutama kiipeilijä on jatkanut huipulle asti. Vuoren korkeus ei aina kerro kiipeilyn vaikeudesta ja matalammatkin vuoret voivat olla todella haasteellisia kiivetä.

Vuoren vaikeus astetta määriteltäessä on otettava huomioon monta eri tekijää. Mitään selvää listaykköstä ei ole olemassa. Vaikein vuori on asia mistä on pitkään kiistelty kiipeilijöiden keskuudessa. Suurin kiipeilyyn vaikuttava asia on sää. Siinä missä toinen retkikunta on voinut kokea erittäin haasteellisia sääolosuhteita, on toinen voinut päästä paljon helpommalla. Sää vuorilla voi vaihtua yhdessä silmänräpäyksessä. Sitä varten vuorten asettelu vaikeusjärjestykseen on myös hankalaa.

Sään lisäksi vuorikiipeilyä vaikeuttavat erilaiset jyrkät kohdat. Usein nimenomaan huipulle pääseminen voi olla äärettömän raskaan ja tiukan loppunousun päässä. Kun jyrkänteeseen lisätään jopa 70 metriä sekunnissa puhaltava tuuli, on kiipeily äärettömän vaikeaa ja siitä voi selviytyä vain kokeneimmat kiipeilijät. Jyrkännettä voi peittää myös jääseinä mikä luo haastetta entisestään. On olemassa vuoria, missä kiipeily on kokonaan kielletty luonnon liian raakojen olosuhteiden vuoksi.

vuorikiipeily

Vaarallisuus ja vaikeus kulkevat käsi kädessä vuorikiipeilystä puhuttaessa. Lumivyöryt ovat koituneet monen kiipeilijän kohtaloksi. Lumivyöryt ovat erittäin arvaamattomia ja lähes aina tuhoisia kiipeilijöiden kannalta. On myös vuoria mitkä tiedetään jo ennestään lumivyöry herkiksi. Monet vuoret vaativat teknistä osaamista, minkä voi saavuttaa vain vuosien kokemuksella. Monesti vuoret asetellaan vaikeusjärjestykseen niillä tapahtuneiden kuolemantapausten perusteella. Mutta itse asiassa eniten kuolemia on tapahtunut Italian ja Ranskan rajalla sijaitsevalla Mont Blancilla, joka on vain 4810 metriä korkea. Tämä selittyy sillä, että Mont Blanc luokitellaan suhteellisen helpoksi vuoreksi kiivetä ja monet ovatkin lähteneet matkalla liian pienellä varustuksella ja liian vähäisellä kokemuksella. Yli 2000 kiipeilijää on menettänyt henkensä siellä.

Nepalissa sijaitseva Annapurna pääsee myös tilastojen kärkeen kuoleman luvuillaan. Vuoren huipulle on noustu vain hieman yli 150 kertaa, mutta kuolemantapauksia siellä on ollut 53. Annapurna kuuluu vuoriin, joka on erittäin teknisesti vaikea kiivetä. Himalajalla sijaitseva K2 lukeutuu myös monia henkiä vaatineisiin vuoriin. Alle 300 kiipeilijää on päässyt sen huipulle, mutta se on myös vaatinut lähes 80 ihmisen hengen. Aivan omaa luokkaansa on Pakistanissa sijaitseva Baintha Brakka, toiselta nimeltään The Ogre, eli ihmissyöjä. Sen huipun on saavuttanut vain kolme retkikuntaa ja niistä jokaisessa on koettu monenlaisia loukkaantumisia ja sairastumista.

Vuoria mitä ei ole onnistuttu koskaan valloittamaan

Maailman vaikeimmin kiivettävistä vuorista puhuttaessa on pakko mainita myös vuoria, joiden huippua ei yksikään retkikunta ole koskaan onnistunut valloittamaan, vaikka kiipeily sallitaankin vuorilla. Jo tämä itsessään kertoo niiden haastavuudesta ja vaikeudesta.

Yleensä nämä vuoret ovat vaikeita kiivetä niiden äärimmäisten sääolosuhteiden takia. Tämä koskee muun muassa Tiibetissä sijaitsevaa Karjiang I:stä, Labuche Kand III:sta ja Pakistanin Muchu Chhishiä. Monissa vaikeissa kohteissa on myös liian suuri lumivyöryjen vaara, jonka takia retkikunnat ovat joutuneet palaamaan takaisin retkeltään. Intiassa sijaitseva Kabru on kahden huipun vuori, joista toista ei ole koskaan onnistuttu valloittamaan nimenomaan lumivyöryjen takia.

Bhutanin Ganghkar Puensum on edelleen maailman korkein valloittamaton vuori, jonka huippu sijaitsee 7570 metrin korkeudessa. Bhutanin viranomaiset kielsivät vuoren kiipeämisen yli 6000 metrin korkeuteen vuonna 1994. Melkein kaikki maailman korkeimmat ja vaikeimmat vuoret sijaitsevat jossain päin Aasiaa.