Niille, ketkä kaipaavat oikeita pohjoisen seikkailuja, Pohjois-Amerikan mantereelta löytyy sopiva vaelluspaikka: The Chilkoot Trail. Se on 53 kilometriä pitkä reitti, joka ei ole kerännyt maailmassa niin paljon suosiota kuin esimerkiksi Pyhän Jaakobin reitti Euroopassa tai jotkut muut kuuluisten kansallispuistojen halki menevät vaellusreitit, mutta siinäkin on olemassa oma ihanuutensa: The Chilkoot Trail on rohkeamman kansan seikkailu, ja sen luonnonläheisyys tekee reitistä sekä vaarallisen ja haastavan että erittäin maisemallisen ja upean.

Kultakuumeen Jäljillä

Aikoinaan vuosien 1896-1899 kultakuume sai ihmiset kulkemaan Kanadan kautta Alaskaan – ja nykyinen Chilkoot Trail on ollut ainoa hyvin toimiva kunnon reitti päästä Alaskasta Kanadaan ja takaisin. Kultakuume keskittyi eniten Dawson-kaupunkiin Yukonissa ja Yukon-jokeen, ja näiden kauniiden maisemien ympäröiminä ihmiset yrittivät muuttaa kohtaloaan löytämällä kultaa. Ajan myötä alueelle rakennettiin rautatie, ja Chilkootin solan kautta menevä jalankulkureitti menetti suosionsa.

Kultakuumeen Jäljillä

The Chilkoot Trail Tänä Päivänä

Nykyisin The Chilkoot Trail on suosittu vain tietyissä seikkailijapiireissä. Siitä ei olla tehty niin turistista paikkaa kuten Peru teki Machu Picchustaan tai Englanti kuuluisasta Stonehengestään, ja reitti on edelleen täynnä salaisuuksia ja haasteita. Rohkeat matkailijat tulevat tänne maailman eri puolilta tehdäkseen tämän kullan etsijän reitin, päästäkseen näkemään hienoja maisemia ympärillään ja lopuksi nauttiakseen selviytymisestään. Niin, kuten jo mainittiin: tämä ei ole mikään yksinkertaisin kävelylenkkipolku. Koko 53 kilometrin matka ottaa noin viisi päivää ryhmän vauhdista riippuen. Luonnon monipuolisuus on merkittävää: alueelta löytyy sekä sademetsiä että korkeita vuorenhuippuja ja lopuksi boreaaliselle vyöhykkeelle tyypillistä metsää, ja niistä kaikista on selviydyttävä omin voimin painava kantokuorma takana.

The Chilkoot Trail Tänä Päivänä

The Chilkoot Trail ei ole paras paikka aloittaa itsenäinen vaellusretki. Vuonna 1969 Yhdysvaltojen ja Kanadan viranomaiset päättivät tehdä alueesta historiallisen muistomerkin kultakuumeen kunniaksi, ja reitistä tuli virallinen. Siellä vaelletaan kuitenkin vain kesällä: silloin, kun paikallisten yhdistysten vapaaehtoisia ja palkallisia alueen ammattilaisia on reitillä läsnä. Lumivyöryvaara päättyy näissä paikoissa vasta toukokuun lopussa, ja rankkasateet alkavat jo syyskuun alussa, joten kesä on melko kiireistä sesonkiaikaa The Chilkoot Trailin ympärillä. Kaiken lisäksi, yhdysvaltalainen National Park Service ja kanadalainen Parks Canada ovat sopineet, että reittiä ei saisi myydä ylikäyttöön, joten joka päivän rajoitus on viisikymmentä vaeltajaa. Määrä lasketaan sisäänkäyntiporteilla, eli radalla voi olla samaan aikaan enemmänkin vaeltajia, jos jonkun retki on venynyt hieman suunniteltua pidemmäksi. Aikuinen joutuu maksamaan vaelluksen aloituksesta noin kuusikymmentä taalaa ja lapsi kaksi kertaa vähemmän. Näillä rahoilla sekä Yhdysvaltojen että Kanadan viranomaiset tekevät reitin kunnossapitoa ja pystyvät takaamaan avun tulon, jos reitillä sattuu jotain täysin odottamatonta. Lisäksi matkan varrella vaeltajat voivat käyttää silloin tällöin löytyviä leirintäalueita ja olla eksymättä käyttämällä hyviä opaskylttejä: reitti on merkitty maastoon erittäin selkeästi, tosin huonomman sään päivinä eksyminen on silti mahdollista. The Chilkoot Trail on myös suosittu ultra-run -lajin harrastus- ja kilpailupaikka: paikallinen maasto on välillä todellakin haastavaa ja tällaiselle lajille hyvin sopivaa ympäristöä. On suorastaan ihmeellistä, miten näin lyhyeen reittiin mahtuu niin paljon nähtävää ja koettavaa. Kaikki alkaa sademetsästä, kosteasta elämää täydestä alueesta, ja sen jälkeen noustaan korkealle vuoriin. Vuoristovaiheen jälkeen seuraa jo meille vähän Lapista ja muutenkin Pohjoismaista tuttua maisemaa: pieniä ja isompia puita, puhtaita järviä ja muuta pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle tyypillistä luontoa. Mitä kannattaa varoa koko reitin aikana? Karhuja. Muita turvallisuusasioita ovat tietysti hyvä kunto, sopiva varustus ja varovaisuus tulen kanssa, mutta nämä kaikki jäävät varjoon verrattuna oikeaan olemassa olevaan karhuvaaraan. Ja kuvitelkaa: kullankaivajat ovat joskus kävelleet tätä reittiä toivossa aloittaa täysin uusi elämä…