Innostutko aarteenetsinnästä, mutta arvelet, että sitä ei ole tarjolla aikuisille? Silloin et ole varmaankaan kuullut vielä geokätköilystä! Se on tavallaan nykyaikaista aarteenetsintää ja sopii mainiosti harrastukseksi aikuisille. Suomessakin alkaa olla erittäin aktiivinen harrastajapiiri, joten samalla voi saada uusia ystäviä ja vinkkejä jatkoon. Geokätköilyn ideana on etsiä mielenkiintoisista paikoista geokätköjä, joita toiset harrastajat ovat sinne piilottaneet. Aarteita löytyy usein myös luonnonsuojelualueilta tai kansallispuistoista. Geokätköilyn harrastajia löytyy kaikkialta maailmasta ja se on mukava harrastus ihan kaiken ikäisille. Aarteenetsintä tuo lisää jännitystä retkeen ja reissuun voi hyvin yhdistää esimerkiksi evästauon tai pulahduksen järveen.

Aloittaminen vaatii ainoastaan rekisteröitymisen

Geokätköilyn aloittamiseksi harrastajan täytyy ainoastaan rekisteröityä harrastajien omalle maailmanlaajuiselle sivustolle, jonne on kerätty geokätköjen sijainnit, koordinaatit ja kuvailut. Suomalaiset voivat käyttää halutessaan myös suomalaista sivua, joka hakee tiedot kansainväliseltä sivulta. Rekisteröityminen on maksutonta molemmilla sivuilla. Geokätköjen etsimistä helpottaa gps-paikannukseen soveltuva laite tai älypuhelin, mutta kätköjä voi etsiä myös pelkän kartan avulla. Geokätköilyssä ei ole virallisia sääntöjä, eikä laji ole virallisesti kenenkään omistama. Suosituimmalla verkkosivulla on kuusi miljoonaa rekisteröityä tiliä ja 2,6 miljoonaa aktiivista kätköä. Suomestakin löytyy jo yli 35 500 aktiivista harrastajaa.

Kätkön koordinaattien lisäksi sivuilla kerrotaan jokaisesta kätköstä lisävihjeitä, kuten kätkörasian koko ja alueen tuntomerkkejä. Kätköt vaihtelevat kooltaan filmipurkista parin litran pakastusrasiaan tai jopa ämpäriin. Geokätköt on yleensä sijoitettu siten, ettei kätköilystä tietämätön niitä havaitse. Ne voivat löytyä esimerkiksi kiven- tai puunkolosta tai sillan rakenteista.

Kätköistä iloa ja haastetta

Geokätköt on jaettu viiteen eri vaikeustasoon. Helpoimmat kätköt ovat yleensä helposti löydettävissä, mutta vaikeimman tason kätköjä joutuu todella etsimään ja pohtimaan. Tämän lisäksi kätköt luokitellaan maaston vaikeuden mukaan viiteen eri luokkaan. Helpoimmissa maastoissa sijaitsevat kätköt voi olla mahdollista tavoittaa esimerkiksi pyörätuolilla ja hankalimmat maastot saattavat puolestaan vaatia todellista paneutumista, fyysisiä ponnistuksia ja jopa apuvälineitä. Hankalimmat kätköt saattavat sijaita veden alla tai korkealla kallion päällä, eikä niitä tavoita ilman sukellus- tai kiipeilyvarusteita.

Kätköä suojaavaan rasiaan on sijoitettu lokikirja ja monesti myös kynä sekä pieniä esineitä jotka on tarkoitettu vaihdettaviksi- Kätkön löytänyt harrastaja merkitsee käyntinsä lokikirjaan sekä geokätköilyharrastajien nettisivuille. Lokikirjasta seuraava paikan löytänyt näkee, kuka siellä on viimeksi käynyt ja kuinka kauan sitten, nettisivuille kirjaaminen puolestaan antaa geokätkön omistajalle tiedon siitä, että kätkö on kunnossa.

Suosituin kätkötyyppi on peruskätkö eli tradikätkö. Tällaiset kätköt löytyvät suoraan seuraamalla internet-sivulla annettuja koordinaatteja. Multikätkö eli monikätkö tarkoittaa, että kätkön löytääkseen etsijän on käytävä useammassa paikassa keräämässä tietoja, joiden avulla lopullinen kätkö on mahdollista löytää. Mysteerikätkön löytääkseen etsijän on ratkaistava jokin pulma tai ongelma. Maisemakätkö sijaitsee geologisesti mielenkiintoisessa paikassa ja etsijän täytyy siellä käydessään suorittaa annettu tehtävä, esimerkiksi ottaa kuva paikasta ja lisätä se kätkön internet-lokiin. Geolodju on muunnelma peruskätköstä, lodjun ja geokätkön yhdistelmä, joka täytyy olla löydettävissä vihjeiden perusteella myös ilman koordinaatteja.

Harrastajamäärä kasvaa edelleen

Harrastuksena geokätköily tuli mahdolliseksi toukokuussa vuonna 2000, kun Yhdysvaltain puolustusministeriö poisti gps-signaalilta siviilihäirinnän. Jo kaksi päivää myöhemmin amerikkalainen Dave Ulmer piilotti ensimmäinen geokätkön ja ilmoitti sen sijainnin netissä. Nykyään toiminnassa oleva geokätköily-sivusto perustettiin saman vuoden syyskuussa ja harrastajamäärä alkoi kasvaa nopeasti.

Vaikka geokätköily sopii harrastettavaksi ilman sen kummempaa kilpailumieltä ja omaan tahtiin tehtynä, voi siitä myös tehdä itselleen haasteen ja kilpailla vaikka siitä, kuka löytää eniten kätköjä tai kuka on ensimmäisenä paikalla uudella kätköllä.