Vaikka tästä reitistä ei ole erityisen paljon tietoa – ei ainakaan niin paljon, kuin esimerkiksi GR 20 -vaellusreitistä – se pysyy silti Euroopan suosituimpana vaellusreittinä.

Kyse on vaelluksesta nimeltään Via Francigena, ja tätä reittiä pitkin keskiajan englantilaiset ja ranskalaiset kulkivat Roomaan, ja italialaiset käyttivät tätä tietä päästäkseen Canterburyyn, Englannin muinaiseen kaupunkiin. Tätä reittiä voidaan sanoa myös pyhiinvaellusreitiksi, mutta uskonto ei ole sen pääpointti vaan reitin kesto ja sen tarjoamat maisemat.

Matkan Varrella Nähdään…

…nähdään kaikenlaista. Siis ihan oikeasti, kun Euroopassa liikutaan autolla, se on ihan täysin eri asia. Via Francigena tarjoaa vaeltajien nähtäväksi keskiaikaisia pikkukaupunkeja, kaikkien unohtamia pieniä kirkkoja, entisiä luostareita, kivestä ja hiestä ja verestä rakennettuja siltoja, muinaisia raunioita – tätä kaikkea nähdään liikkuessaan Italiasta Englantiin. Täällä näkyy kirkkoja jopa 1100-luvulta, ja niiden rakentamiseen käytetty luonnonkivi voi kertoa meille paljon siitä, miten paljon erilaiset ihmiset ja erilaisten kulttuurien edustajat käyttivät samanlaisia paikkoja pyhien rakennusten pystyttämiseksi.

Matkan Varrella Nähdään…

Via Francigena kulkee sellaisenkin pienen kaupungin kautta, jota kutsutaan Toscanan portiksi: kaupungin nimi on Pontremoli, ja sen historia on aina poikennut sen ympäröimien alueiden tarinoista. Tämä johtuu siitä, että Pontremoli on aina ollut autonominen ja sillä oli samalla hyvin poliittista valtaa. Siellä nähdään myös erilaisia arkkitehtuurin tyylejä niin pikkukirkoissa kuin isommissa hoveissakin: goottinen tyyli vaihtuu barokkiin ja lukuisat pienet sillat kertovat tuon ajan ihmisten kiinnostuksesta pysyä kaikkialla mukana.

Hengen Nälkään Sopiva

Via Francigena on se paikka, mihin kannattaa tulla, kun kaupungin kiireet eivät enää kiinnosta ja rantalomat tuntuvat kaikki samanlaisilta. Via Francigena ei vaadi edes liiallista fyysistä kuntoa, vaan sen kulkemiseen riittää halu ja oikea kyllästyminen ympäröivään elämään – tai selkeä tahtominen löytää vastauksia ympäröivästä maailmasta. Täällä pystyy tuntemaan itsensä hyvin pieneksi ja merkityksettömäksi, ja maisemien vaihtelu tuo mieleen mitä monipuolisempia ajatuksia ja uusia ideoita: keskellä vuoristoreittejä voidaan pysähtyä ajattelemaan luonnon suuruutta ja sen voimaa, kun taas pienissä kylissä voidaan sulautua paikallisväen kulttuuriin ja tutustua siihen, miten ihmiset elävät melkein sivilisaation ulkopuolella. Kaikki oman kaupungin ja muun maailman huolet jäävät reitin alkuun, ja mitä kauemmas sitä kuljetaan, sitä enemmän Via Francigena vapauttaa mieltä ja painavan repunkin kantaminen alkaa pikku hiljaa tuntua yhä kevyemmältä: erilaisten huolten kuorma putoaa harteilta pois.

Hengen Nälkään Sopiva

Mitä Mukaan?

Mukaan voi ottaa niin paljon kuin reppuun ja mieleen mahtuu. Tämä ei ole mikään vitsi, sillä matkan varrella ruvetaan heittämään pois kaikkea tarpeetonta niin repusta kuin omasta päästäkin. Via Francigena ei tarjoa vaeltajille liiallista määrää yöpymispaikkoja, joten niistä on hyvä huolehtia etukäteen varsinkin tiheään asutuilla alueilla, joilla teltan pystyttämisellekin on välillä vaikeaa löytää paikka. Toisaalta, mitä pyhiinvaeltajat tekivät? Käyttivät nettiä varatakseen erilaisia hostelleja tai paikkoja leirintäalueelta? Turvallisempi vaihtoehto on tietysti kaiken varaaminen etukäteen, mutta itse suosin sattuman varaista matkailua, varsinkin kun kyse on niin tutusta ja turvallisesta Euroopasta. Täältä löytyy aina hyviä paikkoja yöpyä ja mukavia ihmisiä tulee koko ajan vastaan, jotka mielellään neuvovat ja kertovat. Via Francigena on enemmän itsensä etsimistä ja löytämistä kuin perinteinen vaellusreittihaaste, joten sitä kulkiessaan kannattaa keskittyä enemmän itseensä kuin mihinkään muuhun. Vastauksia alkaa pikku hiljaa syntyä, ja reitin päätepisteessä vaeltajaa odottaa upein mahdollinen palkinto: täydellinen harmonia ympäröivän maailman ja itsensä kanssa.