Siinä vaiheessa, kun maailma tuntuu liian tiheältä ja pieneltä; silloin, kun halutaan nähdä oikeaa luontoa sen hienossa ja karussa kauneudessa; sillä hetkellä, kun arjesta irtautumisen pitää tapahtua aidosti… Suuntana on Etelä-Georgia.

Ei siis sen Kaukasiassa olevan hyvän viinin ja korkeiden vuorten maan eteläosa, vaan Yhdistyneelle kuningaskunnalle kuuluva saaristo, joka sijaitsee Atlantin valtameren eteläpuoliskolla ja jonne pääseminen on vaikeaa, kallista, mutta sen arvoista.

Koskematonta Lunta Ja Ennen Näkemättömiä Lintuja

Etelä-Georgiaan ei voi päästä lentoteitse, vaan täytyy varautua laivamatkaan: saaristolla ei ole yhtään lentokenttää, ja vuoden aikana siellä asustelee noin 25-50 ihmistä kaudesta riippuen. He tekevät siellä tutkimustöitä ja kesällä tutkijoiden määrä kasvaa niin vakiotutkijoiden saapuessa kuin lyhyempienkin ekspeditioiden jäsenten maihin nousun seurauksena. Pääsy saarelle on yhtä vaativaa kuin pääsy Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle, eli suomalaisella passilla pääsee helposti, mutta muiden kuin EU-maiden passeista pitää löytyä viisumi. Erilaisia matkanjärjestäjiä Etelä-Georgiaan näkyy netissä silloin tällöin, mutta matka kannattaa varata hyvissä ajoin ja pelkkä seikkailun halu ei siihen riitä. Etelä-Georgian saari on noin neljä tuhatta neliökilometriä melkein koskematonta luontoa. Paikallinen ilmasto on subantarktista ja vuosilämpötilat vaihtelevat miinus kahdesta celsiusasteesta noin plus viiteen. Samalta saarelta löytyy Etelä-Georgian ja Eteläisten Sandwichsaarten pääkaupunki Grytviken, mutta liikoja siltä ei kannata odottaa: se on maailman eteläisin kaupunki ja sieltä ei löydy kuin muutama kiinteä rakennus. Infrastruktuuri puuttuu saarelta kokonaan: siellä liikutaan kävellen. Maanteitä ei yksinkertaisesti ole.

Koskematonta Lunta Ja Ennen Näkemättömiä Lintuja

Minkä takia pitäisi lähteä seikkailemaan näin epäystävällisiin paikkoihin? Rehellisesti sanottuna, nämä paikat ovat epäystävällisiä vain niille, ketkä odottavat liikoja. Saapuessaan Etelä-Georgian saarelle pitää ymmärtää, että tässä luonto on kaiken herra eikä ihminen. Etelä-Georgian ylpeyksiä ovat sen tundramaisemat, vuoret ja linnut. 1900-luvun alussa saarelle tuotiin poroja, mutta muutaman kymmenen vuoden aikana ne lisääntyivät niin, että uhkasivat koko saaren ekojärjestelmää: he söivät melkein kaiken heinän saarelta jättämättä mitään saaren alkuperäisasukkaille, ja Iso-Britannia pyysi vuonna 2012 Norjalta apua noin kolmen tuhannen villiporon ampumiseen. Tänä päivänä saarta hallitsevat taas sen oikeat isännät: kuningaspingviinit, joita Etelä-Georgian saarelta löytyy lukuisia ja jotka ovatkin melkein suosituin syy tulla saarelle. Etelä-Georgian saaren korkein paikka on nimeltään Mount Paget, ja sen huippu löytyy 2935 metrin korkeudelta meren pinnasta. Sitä varten, että sinne pääsee vaeltamaan, tarvitaan erillinen Iso-Britannian vaatima vakuutus sadan tuhannen euron edestä ja selkeä ymmärrys siitä, että saarelta ei löydy mitään sairaaloita eikä edes yleiseen käyttöön tarkoitettuja pieniä ensiapupisteitä. Vuoristovaellus ei kuitenkaan ole saariston paras huvi, sillä paikallinen luonto antaa muita mahdollisuuksia ihastua antarktiseen tunnelmaan: täällä pesii noin 80 prosenttia koko maailman albatrosseista ja reilut 30 lajia muita lintuja, ja kaiken kaikkiaan saarelta on löytänyt kotinsa jopa kuusikymmentä miljoonaa lintuyksilöä – pingviinit mukaan lukien. Lisäksi täällä asustelee tavallisia hylkeitä ja merinorsuja, joita ei todellakaan voida nähdä meidän ympäristössä.

Etelä-Georgia antaa pohjoista tunnelmaa jokaiselle Pohjoismaista saapuvalle matkailijalle, mikä johtuu sekä paikan luonnosta että siellä käytettävistä nimistä. Useat nimet kuulostavat norjalaisilta, ja luontoa voisi verrata Islantiin tai Grönlantiin, ja vain pingviinit muistuttavat siitä, että nyt ollaan eteläisellä pallonpuoliskolla. Pääseminen saarelle ei tarkoita sitä, että sinne voisi jäädä edes yöpymään, vaan siihen tarvitaan myös erillinen lupa; toisaalta, mikä olisi koko loppuelämän paras matkamuisto, kun on kerran päästy ihmettelemään näitä pohjoisen maisemia maailman toisella puolella?