Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikkaan. Kuulostaa mahtavalta! Merireittejäkään ei tarvita siirtyäkseen mantereelta toiselle.

Oli meikäläiselläkin samanlainen käsitys koko asiasta, tosin kyse oli siirtymisestä Etelä-Amerikasta pohjoiselle mantereelle. Kyse on nimittäin siitä, että yllättäen Amerikoiden välissä on olemassa Panaman kanaali, jonka kautta pääsee isompiakin laivoja, mutta näiden kahden mantereen välillä siirtyminen on melko työlästä – ja siitä koko seikkailu alkaa.

Ei Puhettakaan Rakennetusta Tiestä

Ei pientäkään lupausta. 1970-luvulla suunniteltiin Panamaa ja Kolumbiaa yhdistävän maantien rakentamista, mutta homma tökkäsi luonnon suojelijoiden ja paikallisväen protesteihin: alue nimeltään Darién Gap on vaikeaa viidakkoa, joka on täynnä soita, koskemattomia sademetsiä ja pieniä järviä. Lisäksi alueella asustelee paikallisia intiaaneja, joille Darién Gap on kuulunut jo vuosituhansia, ja heidän kulttuuria kyseisen tien pätkän rakentaminen olisi rikkonut merkittävästi. Viimeisenä syynä projektin loppumiseen alkamatta on harmittava nykyajan kirous: huumeliikenne, joka helpottuisi maantien avulla ja kokaiinia kuljetettaisiin Kolumbiasta nykyistäkin enemmän. Kun suunnitellaan seikkailua, omat ajoneuvot jätetään suunnitelmista pois: Darién Gap on suoritettavissa enintään polkupyörän kanssa, tosin tämäkin saattaa käydä työlääksi.

Ei Puhettakaan Rakennetusta Tiestä

90 Kilometriä Täynnä Uusia Kokemuksia

Darién Gap on oikeaa koskematonta luontoa ja vanhaa kulttuuria. Tie päättyy Kolumbiassa, Turbo-nimisessä kaupungissa, minkä jälkeen matkaa jatketaan kävellen, jos sitä ennen on käytetty muita keinoja. Reppuun ei kannata pakata liikoja, mutta tavanomaiset retkeilyvälineet on hyvä olla mukava: nyt puhutaan oikeasta seikkailusta eikä mistään valtion rahoittamasta ja huollettavasta vaellusreitistä. Kuvitellaan, että lähdetään metsään, kerrotaan kaikki lukemat kymmenellä ja saadaan jotain läheltä Darién Gap -alueen ylitystä.

90 Kilometriä Täynnä Uusia Kokemuksia

Kulttuurikokemuksista puheen ollen, Kolumbia saattaa jäädä mieleen ikävänä muistona, jos kuvittelee itsestään liikoja. Kun taas kuljetaan vapaalla mielellä ja ymmärretään, että oma merkitys maailmassa ei ole yhtään suurempi kuin kenen tahansa muun ihmisen merkitys, kaikki paikat tuntuvat ystävällisiltä ja mukavilta. Tämä periaate koskee eniten juuri Darién Gapin kaltaisia paikkoja, joihin sivilisaatio ei ole vielä päässyt täydellä vallallaan ja joiden kulttuurinen käyttäytyminen on hyvin pitkälle sitä, mitä se on ollut tuhat vuotta sittenkin.

Luonnon Kauneutta Parhaimmillaan

Kuten edellä jo mainittiin, Darién Gap pitää sisällään viidakkoympäristöä, johon kuuluu viidakon alkuperäisiä kasveja ja asukkaita. Täältä löytyy myrkyllisiä sammakoita, käärmeitä ja paljon hyönteisiä, joilta täytyy suojautua sekä kaikenlaisilla hyttysmyrkyillä että sopivalla vaatetuksella: vaikka sademetsä on kosteaa ja hyvin lämmintä ympäristöä, shortsit eivät sovi täällä kulkemiseen. Telttailijan pitää olla varovainen, sillä ympärillä on vilkasta elämää silloinkin, kun teltassa nukutaan ja nähdään kauniita unia. Kulkemisesta mainittakoon, että välillä suot ja pikkupurot saattavat olla odottamattoman pettäviä, ja kannattaa harkita tarkkaan, mihin astuu. Kaikkeen edellä kerrottuun lisätään vielä paikallisten tavallinen arki. Heille jokainen Darién Gapin kautta kulkeva valkoinen ihminen on tietty erikoisuus, ja he suhtautuvat turisteihin melko ystävällisesti. Paikallisväestö ei ole perinteistä Etelä-Amerikan kansaa eikä toista samanlaista kansaa esiinny enää missään koko maailmassa, joten jos on vain mahdollista, Darién Gap -seikkailun aikana kannattaa ottaa kaikki irti tästä alkuperäisestä kulttuurista. Välillä joudutaan käyttämään paikallisten apua siirtyäkseen veneellä saaristossa tai isompien jokien yli, ja sellainenkin kokemus on ainutlaatuinen: Darién Gapin joet ja pienet järvet ovat täynnä sekä kauniita ja herkullisia kaloja että vaarallisia ja värikkäitä piraijakaloja, joiden kanssa uiminen voi loppua ikävästi.

Luonnon Kauneutta Parhaimmillaan

Darién Gap ei ole vaellusreitti eikä sinne lähdetä vaellusretkelle. Sinne lähdetään suunnittelematta mitään muuta kuin piste A ja piste B, ja mielen pitää olla vapaa kaikista ennakkoluuloista: muuten viidakko tulee opettamaan ylimieliselle vaeltajalle kaikenlaista välillä julmemmillakin opetustavoilla.